Kwai-joki

Kwai-Joki (25.01.2005)



Niin, jotta nyt pääsisitte oikeaan tunnelmaan ennen tätä spektaakkeelia, niin klikatkaa tätä linkkiä. Toivottavasti toimii…

Lähdimme aamutuimaan Tonin kanssa järjestetylle reissulle kohti Kwai-joen historiallisia maisemia. Matka meni mukavasti, mitä nyt Toni pitkänä miehenä joutui istumaan polvet kirjaimellisesti suussa. Ei ne vaan osaa suunnitella minibusseja länsimaalaisten pitkille jaloille.

Kanchanaburiin saavuimme, missä silta sijaitsee, reilun 3 tunnin istumisen jälkeen ja aikomuksena oli jatkaa matkaa junalla kohti kuolemanlaaksoa. Tietysti myöhästyimme junasta ruhtinaalliset kolme minuuttia. No ei muuta kuin kohti seuraavaa asemaa. No tietysti juna oli juuri lähtemässä kun saavuimme autolla paikalle. Dääm. Jälkeenpäin selvisi, että tämä juna olisi ylittänyt kuuluisan Kwai-sillan. Onneksi sentään pääsimme kävelemään sillalle, mutta siitä myöhemmin.

Näinpä ajoimme autolla reilut 30min. seuraavalle asemalle, jossa saimmekin odottaa junaa pienen tovin. Tästä jatkoimme TäRiSeVäSsÄ junassa puolisen tuntia kohti kuolemanlaaksoa. Kuolemanlaakson lähestyessä juna hiljensi vauhdin lähes kävelyvauhtiin ja ei mikään ihme, kun katsoo kuvia.
Oikella puolella kallio lähimmillään kosketusetäisyydellä ja vasemmalla puolella syvä pudotus rotkoon. Missä sijaitsikin Kwai-joki.
En tiedä miten olen saanut junan näin kallelleen tässä kuvassa. Kaatuuko kaatuuko…


Kuolemanlaaksossa saimme nauttia seisovan pöydän herkuista ja tietysti hienoista maisemista.
Tässä kuvia laaksosta:

Toni ja minä rautatiellä.
Vasemmalla rautatie ja oikealla virtaa Kwai-joki.
(Anna. Yövyittekö te Mikon kanssa tuolla alhaalla?)
Kwai -joki ravintolasta käsin kuvattuna.

Syötyämme ja kuvat otettuamme pakkauduimme mukavaan minibussiin ja suuntasimme kohti Kwai-siltaa, joka siis sijaitsee Kanchanaburissa. Pieni mukava kaupunki.
Sillan kupeeseen saaavuttuamme juoksimme elokuvalliset muistot mielessä kohti siltaa. Varovasti ja henkeä pidätellen astuimme ensimmäiset askeleet hienolla, legendaarisella sillalla. No henkeä piti pidätellä, koska silta on vielä käytössä ja eipä se ole kävelijöille tehty. Jos olisi horjahtanut metrin sivuun kuin sivuun niin alhaalta olisi itsensä löytänyt. Eikä se vedenkorkeuskaan paljoa rohkaissut horjahtelemaan. Pohja näkyi ylhäältä katsottaessa.
Kävelimme Tonin kanssa melkein päästä päähän ja matkalla tietysti tuhlasimme digitaalista filmiä mielin määrin.
Tässä kuvia sillasta ja ympäristöstä.

Kartta rautatiestä. Olette sormen osoittamassa kohdassa.
Itse silta
Tois puol jokkee
Silta ja ympäristöä

Sillan rakenteet ja heikkoudet mieleen painettuamme otimme
pitkähäntäveneen ja seilasimme”rauhallista” vauhtia kohti sotamuseota. Vauhti oli aika hurjaa ja eipä ihme kun potkuria pyöritti tuon kokoinen kone. Katsokaa pitkähäntävene kuvaa.

Museo oli tavallinen sotamuseo. Kuvia, lehtileikkeitä, tavaroita ja kaikkea mikä liittyi pommitukseen ja elämiseen vankileirillä.

Museon jälkeen saimme haikein ja tietysti kunnioitettavin mielin ihailla hienosti hoidettua sotahautausmaata.

Tässä kuvia:

Hautausmaa1
Vasen kulma
Oikea kulma
Nuoria olivat

Siinäpä se meidän reissu olikin.

Toni ja Mikko