KATUHAUKKA vs. KATUVARPUNEN

Vuokrasin kuukaudeksi skootterin, tai moottoripyörän, niin kuin täällä sanotaan. Aivan sama, kuhan vaan etiäpäin pääsee. Hinta oli 60€/kk, joten ei paha. Ai miksi vuokrasin? Kaupunkiin on 13km:n matka ja nyt pääsen hakemaan olutt…siis pääsen useammin sport clubille. Onhan koululla oma bussi, dösä, linkka, mutta on se kuitenkin helpompaa ajella oman aika-taulun mukaan. Tiedoksi vaan, että bensa on täällä kolmanneksen halvempaa kuin suomessa. Bröm bröm...


KATUHAUKKA

Ajan pimeällä kadulla ja ainoa ystäväni on pyöräni valokeila, joka juttelee minulle lämpöisellä värillä puitten lehdissä ja kadun kuivalla pinnalla. Yht´äkkiä näen valon pilkahduksen kaukaa edestäpäin. Oliko se jotain! Ajattelin.
Odotin hetken aikaa valpastunein ajatuksin, mutta valo katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
Keskityin taas ajamisen nautintoon ja hengitän viidakon viileää ilmaa. Aah..tämä on elämää.
Ajatukseni katkesi taas, kun näin samaisen valon, mutta nyt se näkyi kirkkaampana.
Hetken tulkittuani, arvoituksellista valoa, pystyin lukemaan, että tuo valo tuli arki-viholliseni ”Katuvarpusen” pyörästä. Tuon tajuttuani, puristin oikean kämmeneni tiukasti kaasuhanaan kiinni ja vasemman käden sormet hapuilivat jo ohjuksen laukaisunappulaa.
Valon kirkkaudesta päättelin, että katuvarpunen oli enää 150 metrin päässä minusta. Aloin tekemään pientä sivuliikettä pyörälläni, jotta hänellä olisi vaikeampaa tunnistaa minua. Tunsin kuinka hikipisarat alkoivat valumaan niskasta alaspäin ja valuivat kohti karvaista ala-selkääni.
50, 40, 30, 20 NYT!! Painoin ohjusnappulaa, painoin toiste, kolmesti, kunnes tajusin, että eihän tässä pyörässä mitään ohjuksia ole.

Ohimenevän skootterin kuljettaja käänsi pään ja ihmetteli, että mitäs tuo tuossa oikein tööttäilee.