Finaalit pidettiin siis Rama 6 stadionilla ja tunnelma oli huima, koska almost kaikki koulun oppilaat ja henkilökunta olivat paikalla. Päivä alkoi minimaratoonilla ja matkana oli 1,6km. Seuraavaksi 100 metrin alkuerät, mutta juoksijoiden vähyyden takia finaali juoksu juostiinkin saman tien. Osallistuin 100 metriin ja voitto-aikani oli 13.29. Minun ei pitänyt juosta muita matkoja, mutta koska kukaan muu ei vihreästä joukkueesta suostunut 200 metriin, niin pitihän minun reippaana poikana edustaa omaa väriä. Lihakset oli jotenkin jo aivan finaalissa ja juoksinkin aikasta rennosti. Vasta viimeisellä 90 metrillä huomasin, että jos kultaa havittelen, niin parasta avata kaasuhanat. Tuloksena toinen sija ja olen tyytyväinen siihen.
Koripallo finaalit siirrettiin koulun kentälle, koska stadionin vieressä olevat kentät olivat kelvottomassa kunnossa. Niinpä katselimme jalkapallo finaalia jonkun verran ja tauon jälkeen lähdinkin loikoilemaan kotio.
Korismatsi alkoi 18.00 ja tiedossa oli tiukka ottelu keltaisia vastaan. Olimme pienoisessa alakynnessä alusta saakka, mutta jotenkin saimme pidettyä keltaisten johdon siedettävänä.
Taas jälleen saimme kokea ihmeen kun olimme 2 pistettä jäljessä aivan pelin loppuhetkillä. Tilanteessa 36-38 saimme riistettyä pallon ja syöttö puoluspäästä suoraan odottavalle hyökkääjälle ,joka onnistuikin korittamaan. Heti korin jälkeen saimme kuulla tuomarilta., että teitte muuten tasoituksen aivan viime hetkillä. Näinpä pelasimmekin 5 minuutin jatkoajan.
Jatkoaika alkoi surkeasti ja näin keltaiset johtivatkin kahdella korilla. Yritimme pinnistellä mukana, mutta valitettavasti vain keltaiset onnistuivat korinteossa.
Mutta sitten tapahtui!
2 minuuttia jäljellä ja menetimme pallon hyökkäyspäässä. Huomasin kettumaisen tarkoilla silmilläni, että yksi vastustajista oli kärkkymässä syvällä meidän puolustuspäässä. Oivalsin heti, että vastustajan aikeissa oli syöttää pitkä korkea pallo meidän puoluspäässä olevalle keltaiselle. Aloin juoksemaan puolustuspäähän ja näin kuinka syöttö lähtikin korkeana ja kovana kohti vastustajaa. Olinkin pian puolustuspäässä ja kun huomasin, että pallo tulee juuri minua kohti, niinpä ponnistin ja yritin lyödä pallon yli takarajasta.
Pomppasin täydestä vauhdista ilmaan ja kun yritin keskeyttää syötön minun piti vääntää omaa kroppaa ja näin olinkin pian sivulennossa. Tsäp! Kuului pallosta, kun koskin siihen ja onnistuneesti sainkin lyötyä pallon yli takarajan. Mutta aina ei voi onnistua. Laskeuduin vasemmalle jalalle ja kropan vinosta asennosta johtuen tunsin vääntyvän polven kivun selkäytimessä saakka. Romahdin maahan ja ensimmäiset ajatukset olivat, että toivottavasti ei mennyt yhtä pahasti kuin 5 vuotta sitten oikea polvi. Eipä siinä puoleen tuntiin jalkaa pystynyt taivuttelemaan ja onneksi sitä jäätäkin löytyi kovan etsinnän tuloksena. Kiitos Kiinalaisille opiskelijoille. Tarkoitus oli mennä palkintogaalaan, joka olikin heti ottelun jälkeen, mutta enpä viitsinyt lähteä kinkkailemaan polven kanssa. Niinpä hyppäsinkin skootterin takapenkille ja suuntasin kohti lepoa antavaa sänkyä.
Kävin ”toissapäivänä” tohtorin puheilla ja sainkin pari pussia lääkkeitä. Toinen kipuun ja ymmärsin, että toinen on lihakseen vaikuttavaa lääkettä. Tiedä sitten mitä LSD-tä antoivat.
Onneksi pelkoni operoitavasta polvesta on jo kaikonnut, koska kävely luonnistuu jo mukavasti ja turvotusta ei ole nimeksikään. Lepoa vain. Sanoi tohtori ja kaippa sitä voi viikon kaksi levätä.
Kuvia:
Avajaiskulkue
Valmiina ottelemaan
Puskea vai eikö...
100 metriä ja loppuvenytys
100 metriä
